 |
| Tunteet voivat turvallisesti ja hyvin käsiteltyinä olla hyvin vapauttavia. |
Me kaikki tunnemme monenlaisia tunteita, joista osa on positiivisia, toiset negatiivisia ja osa saattaa olla neutraaleja. Välillä olemme tyytyväisiä, mutta välillä saattaa suututtaa tai turhauttaa. Tyytyväinen olo saattaa olla, kun on saanut syötyä itsensä kylläiseksi, tai kun on saanut levättyä tarpeeksi. Negatiivisia tunteita, kuten turhautumista tai suuttumusta, voi aiheuttaa stressi, väsymys, nälkäisyys tai sairaus. Omat tunteet on tärkeää oppia tiedostamaan ja tunnistamaan, jotta osaa tehdä tunteiden myllertäessäkin päätöksiä, jotka vievät eteempäin, mieluummin kuin taaksepäin. Jos esimerkiksi joka kerta suuttuessamme paiskoisimme tietokoneemme hajalle, se ei olisi tulevaisuuttamme ajatellen kovin järkevä ratkaisu. Kuitenkaan tunteita ei myöskään kannata padota sisäänsä, sillä silloin niitä kerryttää sisäänsä ja saastuttavat itseään sisältäpäin. Tunteiden turvalliselle käsittelylle tulee löytää oikea paikka ja aika.
Ei ole olemassa kiellettyjä tunteita. Meille on lapsena joskus sanottu, ettei saisi itkeä tai suuttuessa purkaa tunnettaan. Negatiivisetkin tunteet ovat sallittuja. On tärkeää tunnistaa, mikä kulloisenkin tunteen aiheutti ja miltä se nyt tuntuu, jotta oppisi tuntemaan paremmin itseään ja omaa tapaansa reagoida. Mitä paremmin ymmärrämme omia mielemme liikeitä, sitä paremmin opimme ymmärtämään myös kanssaeläjiämme. Tunteet tiedostamalla tunteet eivät myöskään tee päätöksiä järjen puolesta.
Kuinka suhtautua tuntemiimme tunteisiin hyväksyvästi, vaikka kokemiamme tunteita on joskus inhottava tuntea ja vaikea käsitellä? Tällöin vaikeatkin tunteet tulee kohdata silmästä silmään ja suhtautua niihin lämpimästi hyväksyen. Ikäväkin tunne tulee hyväksyä ja antaa sille aikaa ja tilaa. Pakenemisen sijaan hyväksymällä tunteensa saa kosketuspintaa omaan tunnemaailmaansa ja näin voi ottaa askeleen kohti parempaa itsetuntemusta. Tunteita voi opetella tiedostamaan havainnoimalla niitä omassa mielessään tai omassa kehossaan. Tunteet tunnetaan usein myös kehollisena. Oletteko koskaan huomanneet tätä? Esimerkiksi rakkaus tunteena tuntuu reisistä ylöspäin yläkropassa vähän joka puolellla. Suuttumus ja viha taas tuntuu yläkropassa ja käsissä. Ilon energian tuntee joka puolella kehoa. Ja tulee myös mieleeni sanonnat "kulkea rinta rottingilla" tai "kävellä nokka pystyssä", mitkä on ihan totta, ylpeys tuntuu rinnassa ja päässä.
 | |
| Tunteiden hyväksyminen ja tunnistaminen ovat avainsanoja niiden käsittelyssä. |
Tunnistan itseni ihmiseksi, jolla tunteet saattavat helposti kehollistua. Ilo oikein hypytyttää, kun taas suuttumuksesta saattaa tulle käsien ja jalkojen lämpenemistä. Vaikka joskus itkettää tai hypytyttää, niin silloin annan tunteen tulla vaan. Minulle on usein lapsena sanottu "Älä itke.", mutta nyt aikuisena mietin, että miksi ei saisi itkeä? Kyllä se itku itkemällä loppuu. Joskus se saattaa viedä aikaa, mutta varmaa on se, että se joskus loppuu. Tärkeää kuitenkin näiden tunteiden kirjossa ja määrässä on se, että tunnistaa omat piirteensä ja osaa elää niiden mukaisesti. Esimerkiksi jos en tulisi valituksi hakemaani työtehtävään, en osoita pettymyksen tunnettani ja harmistustani asiasta päättäneille henkilöille, vaan kysyn valintaan johtaneita syitä ja käsittelen tunteeni saamieni tietojen perusteella.
Suomessa on aika mielenkiintoinen tunteiden näyttämisen kulttuuri. Ulkomaalaiset usein sanovat suomalaisista, että olemme kivinaamoja tai tunteettomia. Miksi meidät on opetettu, että tunteita ei juurikaan näytetä? Tai juuri tämä, että "itku pitkästä ilosta" tai "ylpeys käy lankeamuksen edellä."? Muistan itse ainakin jo lapsuudestani sen, kun joskus olin aivan mielettömän iloinen ja kun tulikin jostain syystä itku niin ikään kuin ilkikurisesti sanottiin tähän tyyliin "Noniin minähän sanoin, että itku pitkästä ilosta!". Siis mitä? Eli oli huono, että olin iloinen, sillä siitä seuraa aina itku? Tai jos olin jostain pienenä ylpeä tai tyytyväinen itseeni, niin sanottiin tämä jo edellä mainittu "Ylpeys käy lankeamuksen edellä.", ja kun kohta sattui jotain ikävää niin taas ilkikurisesti saatettiin saatettiin vielä vahvistaa, että "Minähän sanoin...". Ihan kuin se jos on tyytyväinen itseensä olisi jotenkin huono juttu. Ei ihme, ettemme välttämättä aikuisinakaan tunne tyytyväisyyttä ja onnellisuutta keitä me olemme ja mitä olemme saavuttaneet. Eikä ihme, että omien tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen voi joskus olla haastavaa.
 |
| Välillä suomalainen tunnekasvatus aiheuttaa ristiriitaisia käsityksiä itsestä ja tuntemistaan tunteista. |
Eli yhteenvetona vielä tästä aiemmasta paasauksesta: Tunnistakaa tunteenne ja tuntekaa ne aidosti. Viljelkää tätä taitoa ympäristöönne. Kuunnelkaa omia ja myös muiden tunteita ja hyväksykää ja keskustelkaa niistä Älkää padotko tunteita, sillä ne (erityisesti viha ja katkeruus) saattavat jäädä kytemään. Tuntekaa isosti ja pyrkikää kasvattamaan iloa ja rakkautta.
Ihanaa tammikuun jatkoa
Henna<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti